Kesäreissu2020 18.7.2020

Aamu venyi puoleen päivään ja hotellista lähdettiin vasta kun kello alkoi lähestyä 12. Uloskirjautumisen jälkeen tarkistin tilin saldon ja meinasin pyörtyä. Kate varausta oli huikea summa ja aluksi ajattelin että korttia oli eilen käyttänyt joku muukin. Tarkemmin tutkittua selvisi että tankatessa tulee aina ylimääräinen 100€ katevaraus, eli jos esim. tankkasi 20€ niin katevaraus oli 120€. Nyt noita varauksia oli useammalta päivältä ja kun tankillakin oli käyty parhaillaan kolme kertaa päivässä oli loppusumma huomattava. Matka Tallinnaan meni suunnitellusti ja välillä varattiin laivaliput vaikka tiedossa olikin että mitään ruuhkaa ei laivassa olisi. Navikin osasi kerrankin ajattaa oikein laivaan asti. Nyt oli tämäkin reissu saatu päätökseen ja ehdottomasti oli oikea ratkaisu lähteä vaikka Coronan takia sitä vähän emmittiin. Tätä lisää.

Kesäreissu 2020 17.7.2020

Aamulla päätettiin että eiköhän lähdetä jo kotia päin ja sopivan välietapin päässä näytti olevan viljandi. Siellä on tullut oltua useasti ennenkin joten varattiin huone Centrum hotellista. Aamupala huonetta ei hotellista löytynyt ja piti oikeen respasta mennä kysymään ja sieltä selvisi että se tarjoillaan viereisessä pitseriassa. Oven kun avasi niin jumputus musiikki soi häiritsevän kovalla eikä aamupalastakaan ollut jäljellä kuin osa kattauksesta. Kamat kasaan ja pyörän päälle. Kaupungista ulos ajaessa näytti että paikka on raitio tavaraliikenteen solmukohta sen verran paljon vetureita ja vaunuja oli isoilla ratapihoilla. Matka Viljandiin oli taas leppoista ajettavaa välillä soratietä välillä päällystettyä. Ennen Viljandia pysähdyttiin kylmäaseamalle tankille ja kortti ei meinannut toimia. Lopulta bensat kuitenkin saatiin ja saavuttiin Viljandiin. Kaupungissa oli laajat katutyöt ja hotellin pihaan ajosta tuli pieni episodi kun ei keksitty että miten sinne pääsee. Lopulta ajettiin pieni pätkä kiellettyyn ajosuuntaan. Huomiseksi oli enää jäljellä ajo Tallinnaan ja mitään kiirettä ei olisi joten päätettiin että siirrytään viihteelle ja katsotaan kylän tarjonta. Respassa oli mukava hetkeksi vähän pysähtyä ja nauttia muutamat oluet sieltä lähdettiin kohti rantaa ja matkalla näkyi kauniita huviloita jotka oli rakennettu jyrkkään rinteeseen.

Rannassa oli paljon porukkaa uimassa ja pelaamassa beach volleyta. Rannalla on myös ravintola jolla on iso terassi ja siellä on kiva ruokailla kun samalla voi seurata rannan tapahtumia. Kun aurinko alkoi laskemaan lähdettiin kylille pyörimään ja yllätykseksi sieltä löytyi jonkunlainen olut festivaali jossa porukkaa oli ja meni oli leppoista. Loppu ilta menikin erinomaisia oluita nauttien.

Kesäreissu 2020 16.07.2020

Aamulla heräsin kun käytävästä kuului jotain mölinää ja puhelimen tarkistus kertoi että on jo muutenkin aika nousta. Aamupalalla ei ruuhkaa ollut joten se oli nopeasti suoritettu, kamat kasaan ja pyörän pakkaus. Pyörää nysvätessä paikan siivooja alkoi räyhäämään ranskalaiselle perheelle kun he tulivat takaovesta parkkipaikalle, samasta ovesta mistä sinne kuuluukin kulkea ja näin on tehty jo kymmeniä vuosia. Siivooja oli sitä mieltä että hotelliin kuljetaan pääovesta joka aiheuttaisi satojen metrien kävelyn. Kielimuurin takia syy ei selvinnyt ja homma ohitettiin olan kohautuksella, jälkeenpäin mietin että liittyykö korona jotenkin asiaan. No ei kun matkaan ja keula kohti kotia. Reitiksi oli päätetty etelän puoli ja mukavaa sorapätkää löytyi vaikka kuinka. Välillä maasto muuttui kumpuilevaksi ja tiekin oli päällystetty, leppoista ajettavaa. Reitille olisi osunut ingalinan ydinvoimala jonne pääsee kuulemma tutustumaan mutta nyt korona aikaan kierroksia ei järjestetä. Majapaikaksi valikoitui Rezekne koska siellä ei oltu koskaan käyty. Majoitus valikoima ei ollut järin kattava ja hinnan perusteella hotelliksi valikoitui Hotel Latgale. Sisään kirjautuessa oli erikoista kun nimiä ja osoitteita piti laittaa useampaan paperiin. Hotellissa oli erikoinen tuoksu jonka hetken päästä tunnistin samaksi joka tulee neuvostotasavallan elektroniikasta. Se tuttu Priboi putkivahvistin aromi. Suihkun ja päivällisen jälkeen kylille kävelemään. 

Kaupunkia halkoi samanniminen joki, jonka varteen oli tehty ulkoilureitti. Kun se oli kävelty oli aika lähteä jo nukkumaan.

Kesäreissu2020 15.07.2020

 

Aamulla herätys oli taas aikaisin ja suihkun jälkeen ihmettelemään aamupala meininkejä. Illan aikana tuli todettua että olimme hotellin ainoat yöpyvät asiakkaat eli motoristit ovat koronan takia selvästikkin vähentäneet resissaamista. Aamupalalla oli kuitenkin muutama muukin asiakas ja kun tilaus saatiin tehtyä tuli tarkoilija kyselemään että olimmeko me ne motoristit, pyörät oli kuulemma jonkun varaston oven edessä ja sinne olisi nyt päästävä eli pyörien siirto ja sitten vasta aamupalan kimppuun. 

Aamupalan jälkeen pyörien pakkaus ja tienpäälle. Garmin yritti ajattaa yksisuuntaiselle heti alkuun ja pienen sompailun jälkeen löydettiin ulos kaupungista. Ja TET reitille takaisin, alkuun mentiin maalle tyypillisiä sorateitä ja välillä poikettiin peltojen välissä kulkeviin traktori uriin. Osa urista näytti kuin niissä ei olisi kukaan muu ajanut ainakaan kuukauteen. Kasvillisuus oli pitkää eikä mitään ajojälkiä voinut erottaa. Välillä ajaminen oli pitkästä heinästä johtuen vaikeaa koska pohjaa ei erottanut ja urat oli kuitenkin syviä. Lämpötila oli hellelukemissa ja hitaita peltouria ajaminen ei oikein houkuttanut eikä se juuri mitään uutta tarjonnut niin päätettiin ottaa suunnaksi Kaunaksen kaupunki ja sieltä vuosien aikana tutuksi tullut hotelli Metropolis. Muutaman tunnin ajon jälkeen oltiin hotellin takapihalla jonne pyörät saa hyvin parkkiin ja tavarat helposti sisälle. Huoneeksi tuli kävelykadun puoleinen ja muisteltiin että samassa huoneessa on oltu monesti aikaisemminkin. Suihkuun jälkeen lähdettiin vähän matkan päässä kävelykadulla sijaitsevaan pizzeria Romano Paoloon jossa on myös tullut käytyä useasti ja koskaan ei pettymystä ole tullut. Pizzan ja parin oluen jälkeen käytiin kävelemässä Niemen joen rantaa pitkin joka olikin remontissa. Rantaan oli kuitenkin jo saatu hyvä kevyen liikenteen väylä jota kaupunkilaiset näytti käyttävän. 

Niemen joki

Ilta alkoi jo hämärtämään ja kortteleita kierrellessä tultiin jonkunlaisen kuppilan eteen joka oli vanhassa puutalossa.  Sisältä paljastui olut valikoima jollaista en ole monesti nähnyt. Paikan nimi oli muuten "Vingiu Dubingiu alude". Kuppilan terassi oli talon sisäpihalla ja vaikka puitteet oli vaatimattomat oli siellä mukava tunnelma ja leppoinen ilmapiiri. Muutaman oluen jälkeen piti kuitenkin lähteä hotellille päin ja valmistautua seuraavaan päivään.

Paikallisen taiteilijan teos

Leppoinen terassi

Kesäreissu2020 14.07.2020

 Kello herätti kahdeksan aikaan ja kamojen pakkauksen ja suihkun jälkeen mentiin aamupalalle. Paikan pitäjä oli valmistanut aamupalan juuri sovittuun aikaan joten tuoretta oli ja sitä oli runsaasti. Kun pyörät saatiin lähtökuntoon tuli pitäjä vielä sanomaan hyvästit ja pyysi arvostelemaan kohteen bookingiin. Illalla oli päätetty että lähdetään Riikan suuntaa ja ajetaan TET-reittiä niin paljon kun mahdollista. Reitti löytyikin hetken isommalla tiellä ajelun jälkeen ja mukavaa mäntykangasta mentiin. Hetken päästä polun varteen oli lisätty itse tehty merkki jonka ymmärsimme niin että tie menee yksityis kiinteistölle ja ajaminen ei olisi toivottavaa. Löysimme nopeasti kuitenkin kiertoreitin ja pääsimme takaisin TET-reitille. Harmi kun paikka ei jäänyt muistiin kun sen olisi voinut raportoida TET-ylläpitäjälle.

 

Keli ja reitti suosii

Jonkunlainen myrsky oli alueen yli mennyt ja puita oli kaatunut reitille. Pienemmistä pääsi yli ja isoimmat pystyi kiertämään kuivassa kangas metsässä. 

Risuja tiellä

Vähän ajan kuluttua maasto muuttui rehevämmäksi ja reitille osui pieni ojan ylitys joka alkuun näytti haastavalta mutta ojan pohja olikin kivikova ja ylipäästiin helposti. Sitten olikin jo kurakkoa jonka jälkeen oltiin jonkunlaisen viljelys alueen reunalla, heinä oli pitkää ja näytti että oltiin ainoat jotka tästä oli kulkenut hetkeen. Hetken sompailun jälkeen tultiin laitumelle joka oli aidattu mutta juuri nyt siellä ei ollut eläimiä ja nurmikin oli lyhyttä. Kun sieltä päästiin tielle luki portin kyljessä että pääsy kielletty. Jälkeenpäin huomasin että reittiin oli lisätty huomautus maanomistajan antamasta luvasta ajaa pellon poikki.

Mukavaa kangasmetsää

Matka jatkui taas mukavassa kangas metsässä. Maasto oli kumpuilevaa ja isoimmat mäet mentiin alamäkeen. Reitti oli seurannut Gauja jokea jo jonkin aikaa ja mielessä oli jo käynyt että noinkohan tuokin vielä ylitetään. No sieltähän se joen ylitys tuli, onneksi kyseessä ei kuitenkaan ollut Gauja vaan joku pienempi joki. Virtaus oli kuitenkin aika luja ja suoraan ei oikein voinut ajaa koska se reitti oli liian syvä. Pohjakin oli tennis pallon kokoisista kivistä koostuva. Helposti se kuitenkin yli meni.

 Sitten ajettiin Cesiksen kaupungin läpi joka vaikutti varsin mukavalta pikku kaupungilta. Sieltä Ligatneen jossa olisi sijainnut myös mielenkiintoinen bunkkeri, sitä ei kuitenkaan jääty korona säädön takia ihmettelemään. 

Kun kaupungin ulkopuolelle päästiin tuli eteen lossi jolla pääsi Gauja joen ylitse. Lossia operoi käsipelillä ukko joka velvoitti ylityksestä 5€. Lossi oli rakennettu niin että kun sen sai käännettyä sopivaan kulmaan se siirtyi joen yli lähes itsestään. Ihan mielenkiintoinen kokemus.

Loppu pätkä reitistä oli nopeaa hiekkatietä ja hetken ajelun jälkeen päätettiin varata majoitus Riikasta Two Wheels hostellista. Hostelli sijaitsee Riikan länsipuolella joten päätettiin ajaa kehätietä kaupungin toiselle puolelle. Matkalla pysähdyttiin vielä huoltoasemalle jossa saatiin todistaa huonoa kuormausta. Onneksi hepun styroksit levisi jo heti alkumetreillä eikä vasta kehätiellä jossa nopeudet on jo kovemmat. 

Styroksit tiellä

Virkistävä maku

Hostellikin löytyi vaikka pikku säätö siinäkin oli. Pyörät parkkiin ja kypärä kaljat päästiin nauttimaan kadun puoleiselle terassille. Kyllä taas oli hieno päivä takana ja motoristin elämä tuntui mahtavalta.

Kyllä motoristin kelpaa

Pakollinen patsas kuva

Illalla vielä pieni kävely ja ihmettely lenkki keskustaan jonka jälkeen uni jo maistui.

 

Kesäreissu2020 13.07.2020

Aamulla keli oli aurinkoinen ja lämpötila oli jo lähellä kahtakymmentä. Reitti löytyi nopeasti heti kaupungin ulkopuolelta ja heti alkuun oli Reiu joen ylitys, tosin siltaa pitkin. Sen jälkeen reitti kulki pääosin kangas metsässä jota oli mukava ajella. Välillä reitti poikkesi pienemmille poluille ja muutama puron ylityskin sattui mukaan.

Reitti jatkui pääosin samanlaisena ja kelikin suosi. Iltapäivällä Valga alkoi lähestyä ja päätettiin buukata huone. Paikaksi valikoitui Yasmina Hostel jota ei heti meinannut löytyä koska kaupungin kadut oli myllätty ja ajosuuntia muutettu niin ettei navigaattoria voinut käyttää. Samalla oli jäänyt huomaamatta että majoittaja oli pyytänyt ilmoittamaan saapumis ajan. No se selvisi puhelin soitolla ja puolen tunnin odottelulla. Paikan pitäjä kävi kaiken majoitukseen liittyvän todella perusteellisesti läpi, jopa ulko-oven lukon käyttö näytettiin kädestä pitäen. Aamupalan sai tilata haluamaansa aikaan ja arveltiin että yhdeksältä voisi olla sopiva aika. Paikka osoittautui ihan mukavaksi ja pyörätkin saatiin parkkiin ikkunan alle. 

Sitten jäljellä oli enään kävely voorimehe pubiin syömään ja sieltä nukkumaan.

Kesäreissu2020 12.07.2020

 Aamulla ylös ja kohti Länsisatamaa. Keli oli hyvä, aurinko paistoi ja lämpötila lähenteli pariakymmentä. Tällä kertaa reitiksi tuli Jämsä-Hämeenlinna-Helsinki joka osoittautui hyväksi valinnaksi, liikennettä oli vähän ja matka eteni. Satamaan saavuttiin noin tuntia ennen lähtöaikaa mutta laivaan sai ajaa suoraan sisälle. Jo autokannella tuntui että väkeä oli normaalia vähemmän ja kun pyörät oli sidottu ja noustu kerrokseen ero oli selvä, istumapaikan sai valita mistä halusi.

Tallinnasta tarkoitus oli jatkaa TET-reitin keskimmäistä osuutta mutta ensin piti päästä tankille. Laivamatkan aikana naviin näpyteltyä huoltoasemaa ei kuitenkaan löytynyt kun karttapohjakin oli niin vanhentunut ettei pyörä kulkenut tiellä. Tankit saatiin kuitenkin täyteen ja reitin alku piste löytyi. Alun pelto pätkän jälkeen päästiin metsään ja jonkunlaiselle ajouralle. Vettä oli kuopissa jonkun verran ja pohja oli liukasta savea. Sitten ura katosi ja muuttui pitkää heinää kasvavaksi tieksi. Samalla alkoi satamaan ja ankara ukkoskuuro tuli kohdalle. Vettä tuli sen verran rankasti että sade tuskin kovin kauaa voi jatkua.

Tauko ukkoskuuron ajaksi

Ja noin vartin päästä sadeloppui ja taivas selkeni. Vettä oli taas urissa vähän enemmän kuin aikaisemmin.

Aurinko paistaa

Vähän matkan päästä tiellä alkoi olemaan vettä huomattavasti enemmän ja ajaminen muuttui hankalammaksi. pohja oli pehmeämpi ja urat oli syvät. vettä alkoi olemaan jo moottorin puoleenväliin ja sieltä nouseva höyry sumenti rillit niin että ne piti ottaa pois. Puoliksi ajetut karoo3 renkaat ei helpottanut ajamista yhtään, urista oli mahdoton päästä pois ja ainut vaihtoehto oli painaa urassa eteenpäin. sitten edessä oli jo pieni lampi ja alkoi jo hirvittää että noinkohan tästä läpi pääsee. Kaasua lisää ja tunne kuinka urien pohjalla on päänkokoisia kiviä ja ensimmäinen kaato. Sain pyörän kuitenkin takaisin pystyyn ja hetken ajon jälkeen vesi oli taas matalammalla. Putteja riitti ja ajaa piti kieli keskellä suuta. Tien kuivalla kohdalla päätin vetää vähän henkeä ja huomasin että nyssäkät on tippunut kyytistä. Voi V#%&!. Olin keskittynyt ajamiseen niin etten ollut noteerannut sitä ollenkaan. Samaa kurakkoa en viitsinyt lähteä ajamaan takaisin päin joten kävelemään. No onneksi nyssäkät löytyi parinsadan metrin päästä. Kura oli niin liukasta että käveleminenkin oli vaivalloista ja pystyssä pysymisessä täysi työ. Kun sovittelin nyssäköitä takaisin pyörään totesin että tavaraverkko jota käytin on vettynyt sateesta ja kuraputissa uimisesta eikä enään ollut niin elastinen. Google maps näytti että risteykseen olisi enää alle kilometri ja tien pitäisi muuttua oikeaksi tieksi, Samalla olin kuulevinani mönkkärin pörinää joten toivoa oli.

Uralta ei viitsi paljoa poiketa

Samalla kun jäin kuvaamaan huomasin että edessä näkyy moottoripyörä ja puhetta kuului. Risteyksessä oli paikallinen offroad porukka joka oli mielenkiinnosta jäänyt odottamaan meitä. 

Tapaaminen

Kuulumisia vaihdettiin ja saatiin vinkit että miten päästään tältä kura osuudelta pois normaalille soratielle. Porukka jatkoi matkaansa eri suuntaan ja me jäätiin ihmettelemään että miten seuraava oja ylitetään. Reunat näytti sen verran jyrkiltä että isolla advella se ei mikään itsestään selvyys olisi. Vierestä löytyi kuitenkin toinen kohta jossa reunat oli loivemmat.

Noin tunnin ajelun jälkeen tultiin asfaltille ja samalla pidettiin pieni tauko ja päätettiin lähteä kohti Pärnua. Majapaikaksi valikoitui Villa Eden kun se oli Bookingin tarjouksessa eikä siellä ikaisemmin ollut tullu oltua. 

Tauko paikalla

Pärnuun oli noin tunnin matka ja Villa Eden löytyi pääkadun varrelta. Parkkipaikalla joku suomalainen ihmetteli meidän rähjäistä olemusta ja arveli tämän olevan iskuistamisen arvoinen hetki. 

Villa Edenin parkki

Parkkipaikan vieressä oli terassi ja päätettiin että eiköhän tässä kypärä kaljat ole ansaittu kun vielä aurinkokin terassille hetken paistoi.  Huoneessa suihkuun joutui laittamaan ensin nyssäkät ja vasta sitten ukot.

Nyssäkät pesua vailla

Seuraavalle päivälle TET-reitti näytti lähtevän heti kaupungin ulkopuolelta. Päätettiin että sitä lähdetään  ajamaan ja muutetaan reittiä tarpeen mukaan.  Illalla vielä syömään ja rannan kautta nukkumaan. 

Hiljainen ranta