Kesäreissu 2019 10.6.2019 8. Päivä

Seuraavana aamuna suunnitelmat olivat selvät, suoraan tallinnaan ja ensimmäisellä lautalla yli. Noin puolessa matkassa pysähdyttiin parkkipaikalle ja päätettiin tutkia mihin laivaan parhaiten kerettäisiin. Täyttä tuntui jo olevan mutta edullinen väli löytyi juuri sopivaan aikaan. Varausvahvistusta kun ihmeteltiin niin huomattiin että muuten hyvä mutta laiva lähtee Helsingistä. Äkkiä etsimään neuvonnan numeroa ja yrittämään jos vaihto onnistuu. Parkkipaikka oli meluisalla paikalla ja oli vaikeuksia saada selvää puheesta. Pahimmoikseen vielä viereisen bajamajan huolto saapui paikalle ja alkoi tyhjentää sitä. Lemu oli järkyttävä ja imulaite huusi niin lujaa että korviin sattui. Vaihto kuitenkin onnistui mutta hinta oli täysin eri, noin 100€ pyörä ja matkustaja. En muista että koskaan olisin tällaista hintaa maksanut reitistä, mutta tallinnaankaan ei viitsinyt jäädä enään yöksi. Loppumatka meni ilman mitään ihmeelistä ja näin oli tämäkin reissu tehty.

Kesäreissu 2019 9.6.2019 7. Päivä

Aamulla nukuttiin pitkään ja aamupalan jälkeen alettiin arpomaan että mihinkä sitä oikeen ajatteisiin. Kotia päin kuitenkin, mutta ihan suoraan ei tallinnaankaan viitsisi ajaa. Via Baltica on ajettu lukuisia kertoja ja nykyään lukuisilla kameroilla varustettuna ei niin houkutteleva. Lähdettiin ajamaaan rantaa myötäilevää tietä kotia kohti. Tie oli kuitenkin ruuhkainen ja merikään ei näkynyt joten vaihdettiin suunnitelmaa ja ajeltiin pienempiä teitä. Taas niitä valkoista hienoa hiekkaa pölyäviä. Vaikka koko päivä ajettiin niin illasta oltiin vasta Jelgavasta josta otettiin majoitus. Huone oli ilta-auringon  puolella ja todella kuuma. vaikka ikkunaa piti auki niin ilmaa ei saanut kiertämään, lopulta päädyttiin pitämään huoneen ovi auki käytävälle jolla ilmaan sai jotain liikettä. Yöllä heräsin useita kertoja kun lähistöllä soitettiin musiikkia todella kovaa ja auki olevasta ikkunasta mökä kuului sisälle asti. Huone oli kuitenkin niin kuuma ettei ikkunaa voinut sulkeakkaan.

Jelgava

Kesäreissu 2019 8.6.2019 6. Päivä

Aamulla nukutti ja kello oli noin kymmenen kun sängystä pääsi ylös. Väliä sillä ei ollut koska tänään luvassa ei ollut ajoa mihinkään, vaan tarkoitus oli suunnistaa rannalle makoilemaan. Heti kun rannan kävelykatu alkoi lähestyä, kuului sieltä musiikkia ja ihmisiäkin oli tungokseen asti. Nyt oli siis lauantai ja jonkinmoinen tanssitapahtuma oli vallannut koko kadun niin pitkälle kuin pystyi näkemään.

"Kuvia tassijoista"

Tanssijoita oli kaiken ikäisiä ja he olivat pukeutuneet erilaisiin asuihin joukkueittain ja joukkueitakin oli varmaan yli sata. Mukavaa katseltavaahan se oli samalla kun ranta alkoi lähestyä. Rannan tuntumassa oli perinteinen kvassin myynti piste. Vaikka se hyvää janojuomaa rannalle onkin niin ei varsinaisesti omaan makuun. Joten ostamatta jäi.

No viimein sinne rannallekkin päästiin ja porukkaa oli jo aika paljon. 

Merivesi oli vielä aika viileää ja uiminen välillä oli todella virkistävää. Loppu päivä menikin rannalla hengaillessa välillä uiden ja virvokkeita nauttien.

Kesäreissu 2019 7.6.2019 5. Päivä

Aamulla päätettiin mennä pyörähtämään linnoituksella eli Väinänlinnan linnoituksella jonka rakennustyöt on aloitettu 1810 luvulla. Itse linnoitus on sen verran suuri että sinne pääsee ihan prätkällä ajamalla sisälle ja siellä on nykyään monenlaista toimintaa.

Sisäänkäynti

Pääportista kun pääsimme sisään ajeltiin ensin muurien sisällä ristiin rastiin jotta saatiin käsitys minkälainen paikka oikein oli. Sen jälkeen ajettiin pyörät parkkiin lähelle pääpaikkaa ja ison puun alle varjoon. Sitten käveltiin ristiin rastiin ja tutkittiin paikkoja. isoimmassa rakennuksessa toimi myös Mark Rothko Art Centre, se ei kuitenkaan ollut auki, mutta taidetta oli myös ulkotiloissa. Esimerkiksi teos "Ghost of the fortress".

Ghost of the fortress

Mark Rothko Art Centre

Vallin päällä oli myös näytille laitettu tykki ja 10kpl kuulia. Tykissä oli näkyvissä vielä valmistajan merkinnät. Piippu oli myös rihlattu.

tykki

Valmistajan merkinnät

Rihlat

Linnoituksen sisällä oli ollut myös kirkko aikoinaan mutta se oli tuhottu jo aikaisessa vaihessa linnoituksen historiaa ja jäljellä oli jonkunlainen ikoni muistona. Linnoituksessa oli myös maanalaisia kellareita ruoan ja muun tavaran säilytykseen. Myös vesitorni olisi pitänyt jossain olla mutta me ei sitä löydetty.

Kaikki mitä kirkosta oli jäljellä

Linnoituksen tiloja

Linnoitusta

Ampuma-aukot

Vallihaudan ylitys

Linnoitusta

Sitten alkoikin jo tuntumaan että tämä on nähty ja päätettiin lähteä kohti meren rantaa. Balttiassa on tullut ajeltua ja lähes kaikki kaupungit on kertaalleen nähty. Palanga oli kuitenkin yksi jossa ei ole tullut oltua ja se vaikuttikin paikalta jossa olisi myös menoa ja meininkiä. Sinne siis. Liettuassa päätiet on hyvässä kunnossa ja nopeita ajaa, noin puolessa välissä pysähdyttin tauolle ja todettiin että on parasta varata majoitus. Liikennettä meren suuntaan oli todella paljon. Lämpötila huiteli yli kolmenkympin joten moni varmasti suuntasi viikonlopun viettoon rantamaisemiin. Aivan rannasta majoitusta ei enään saannut meidän budjettiin sopivilla hinnoilla, mutta pienen kävelymatkan päästä huone löytyi pienestä yksityisestä hotellista. Loppumatka oli nopeasti ajettu ja hotelli löytyi rantaan vievän tien varresta. Parkkipaikka oli aivan tien reunassa ja omistaja pyysi parkkeeraamaan  pyörät talon taakse sisäpihalle.

Pyörät parkissa

 Suihkun jälkeen piti heti ottaa ne kuuluisat kypärä kaljat hotellin pienellä terassilla. Siitä siiten kävelemään rantakatua pitkin ja etsimään ruokapaikkaa. Väkeä oli todella paljon ja suuri osa ravintoloista oli niin täynnä että jonottamaan olisi joutunut jonkun aikaa. Nälkään ei kuitenkaan kuoltu, eikä janoonkaan. Nopeasti käytiin rannassa ja päätettiin että tullaan tänne huomenna oikeen oleilemaan. Uni tuli taas nopeasti ilman lampaan laskemisia.

Kävelykatu rantaan.

Menoa ja meinikiä

Ravintoloita oli monen tasoisia.

Täyttä on.

Kesäreissu 2019 6.6.2019 4. päivä

Aamulla käytiin kävelemässä ympäristössä ja samalla haettiin aamupala tarvikkeita ja vettä päivän ajaksi. Lämpötila oli jo aamusta helle lukemissa ja se enteili kuumaa päivää. Aamupalan jälkeen päätin ruuvata pyörästä DB-killerin pois jotta moottori pysyisi vähän viileämpänä.

Lasitettu parveke pidentää kesää täälläkin.

Kaupungista pois pääsy otti hetkisen kun vilkkaassa risteyksessä oli kolari ja paikallisen säännön mukaan ajoneuvoja ei saa liikuttaa ennenkuin miliisi on todennut tilanteen. Hetken kuluttua oltiin taas huonolla tiellä nyt kyseessä oli asfalttitie mutta tuntui että sitä ei oltu koskaan korjattu, reiät oli syviä ja niitä oli niin tiheässä ettei kaikkia voinut mitenkään väistellä. Reikien terävistä reunoista johtuen etujouset kävi pohjassa tuon tuosta.

Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen tie muuttui hiekkatieksi ja helpommaksi ajaa vaikka olikin pehmeää hiekkaa. Vastaan tuli myös muutama puoliperävaunu rekka ja reittiä ei voinut kuin ihmetellä. Vauhtia oli noin 30 ja renkaat ui syvällä hiekassa ja perässä tuleva pölypilvi oli niin sankka että oli pakko pysähtyä kun näkyvyys meni nollaan. 

Kohta päästiin Latviaan menevälle isolle tielle ja matka alkoi taas taittumaan. liikennettä tiellä oli silmiinpistävän vähän, välillä mentiin jopa kymmeniä kilometreja eikä vastaan tulevien kaistalla tullut ketään vastaan. Mielessä kävi jo että onko tie suljettu jonkun matkan päästä. Kohta vastassa oli rekkajono joka oli useita kilometreja pitkä. Rajalla siis oltiin. 

Venältä pääsi nopeammin poispäin, tarkistus meni alle tunnissa. Sen jälkeen päästiin Latvian puolelle. Ensimmäisellä kopilla katsottiin passi ja mukaan tuli jotain papereita. Seuraavaksi oli tullaus ja kaikkien papereiden ja laukkujen tarkistus. Ekalta kopilta saatu paperi piti myös täyttää ja siinä kyseltiin muun muassa tankissa olevan polttoaineen määrää. Näytti että bensan hakeminen ei ole niin helppoa kuin Suomessa. Viimeisellä puomilla rajavartija viittoili että anna mennä vaan, eikä vaivautunut tarkistamaan leimoja saati nostamaan puomia. 

Seuraavaksi suuntana oli Daugavpils. Kaupunkiin saavuttaessa yllätyin kun siellä oli ratikka linjat. Majapaikka löytyi helposti ja checkiniä tehdessä respassa oli pieni episodi kun sohvalle oli sammahtanut isokokoinen äijä jota kolme kaverusta yritti saada hereille. Kello oli taas jo niin paljon että pizzan ja parin oluen jälkeen uni maistui.

Pizzerian omaperäiset maljakot

Kuppila

Ratikkalinja vuodelta 1946

Kesäreissu 2019 5.6.2019 3. Päivä

Hyvin nukutun yön jälkeen herätys oli kello 8, aamupalan jälkeen kamojen  nysväykset ja reitin suunnittelu. Päätettiin että otetaan päämääräksi Velikije Luki ja laitetaan naviin reitiksi lyhin matka. Vilkaisu ikkunasta enteili lämmintä päivää, samalla huomasin että lakaisukone siivosi tietä hotellin edestä. Eli kyllä tämä ihan oikea kaupunki on.

Tihvinän keskustaa

Parkkipaikalle oli jonkun matkaa niin päätettiin hakea pyörät ensin hotellin eteen ettei nyssäköiden kanssa tarvinut ottaa alku hikeä. Parkkipaikalle kävellessä reitti tuntui kovin erilaiselta kuin yön pimeydessä, yöllä kaikkea ei nähnyt koska mitään valaistusta ei alueella ollut.

Sisäpiha

Reitti parkkiin

Kaupungista päästiin nopeasti ulos kun hotelli oli päätien varressa. Muutaman kilometrin jälkeen tie muuttui taas hiekkatieksi ja näytti että täälä ei hetkeen ole satanut ja tien pinta oli pehmentynyt irto hiekaksi. Lämpötilakin ylitti jo 30 astetta. Pienemmissä kylissä miesten normaali vaatetus näytti olevan maastopuku ja autona Lada Niva. Ainakun metsä muuttui hiekkapohjaiseksi mäntykankaaksi oli siihen tehty jollain koneella arviolta noin 30cm syvää ojaa joka mutkitteli metsässä ilman kovin suurta lokiikkaa tai ainakaan en sitä keksinyt. Aikani tuota kypärän sisällä ihmettelin ja tulin siihen tulokseen että sillä estetään autolla ajaminen ja sitä kautta leiriytyminen ja maastopalot. Bensavalo oli syttynyt jo jonkin aikaa sitten mutta minkäänlaista asutusta ei reitillä vastaan tullut. Tuntui että kulutus oli vähän korkeampi pehmeästä hiekasta ja nykivästä ajotavasta johtuen. Hetken kuluttua tien vieressä oli jonkinlainen armeijan alue ja tien toisella puolella pieni bensa-asema. Kun olin viemässä tuhat lappusta luukulle samalla "polnii" sanaa kertaillen näytti babushka että uskotaan tankkaa vaan. Tankista ei kuitenkaan saanut kuin 92 oktaanista no sitä sitten tankkiin. KTM adventure on siitä hyvä että siinä voi sytytys karttaa vaihtaa huonolle bensalle ja jopa 80 oktaaninen pitäisi toimia. Muutosta en kuitenkaan tehnyt enkä huomannut että muutaman oktaanin puuttuminen olisi vaikuttanut mihinkään. Halpaa se tietysti oli. Vähän matkan päästä tultiin pieneen kylään jonka reunalla oli muistomerkkinä KV-1S tankki. Kuvahan siitä piti ottaa.

KV-1S

Kylän jälkeen jatkettiin pientä tietä joka oli niin huonossa kunnossa että sateella olisi ollut melkoinen urakka sitä kulkea. Seuraavalla tauolla varattiin majapaikka valmiiksi. Parin tunnin ajon jälkeen saavuttiin Velikije Lukin laitamille jossa syötiin ja tankattiin. Samalla katsottiin tarkemmat kordinaatit majapaikalle. Pienen pyörimisen jälkeen paikka löytyi ja pyörät saatiin parkkiin sisäpihalle. Rakennus oli todella suuri ja vähän aikaa arvottiin että mistä ovesta sisälle mennään. Huoneistoja vuokraava nainen asui myös yhdessä näistä huoneistoista ja avaimet saatiin siis hänen kotoa. Kaupasta käytiin hakemassa evästä kun huoneistossa oli myös keittiö. Kaupan eteisessä ihmetystä aiheutti täytekakku automaatti.

Syömisen jälkeen kello oli jo yli yhdeksän ja päätettiin käydä vielä oluella. Paikaksi valikoitui kuppila jonka ikkunassa oli kolmepuokki IC. 

Kuppila

Paikka osoittautui muutenkin erikoiseksi, 80 luvun heviä, jenkki humaloitua olutta ja rekvisiittaa Neuvostoliiton ajoilta. Olikohan peräti se kuuluisa päristin seinällä. 

"kuva Seinältä"
"kuva Päristimestä"

Muutaman oluen jälkeen kello näytti jo puolta yötä ja oli aika lähteä nukkumaan.

Kesäreissu 2019 4.6.2019 2. päivä

Uni tuli hyvin ja herääminen venähti yli kahdeksan. Huoneen hintaan ei kuulunut aamupalaa mutta päätettiin käydä katsomassa saako sen erikseen. Saihan sitä. Tiskille oli laitettu lappu ihan suomeksi muutamasta eri vaihtoehdosta hintoineen. Päätettiin ottaa perinteinen puuro ja leivät, juomaksi tosin tuli puolukka mehu. Hyvää oli.

Aamupala

Aamupalan jälkeen kamat kasaan ja huoneen luovutus. Viisumin rekisteröintiä ei oltu tehty vaikka sitä erikseen pyydettiin sisään kirjautuessa. Se kuitenkin hoidettiin muutamassa minuutissa kuntoon. Jäin miettimään että noinkohan koko rekisteröinnillä on mitään merkitystä. Mutta onpahan nyt sitten tehty.

Yön aikana oli satanut vettä ja ilma oli muutenkin yllättävän kolean tuntuinen. Päätettiin vielä tankata kylillä ennen lähtöä Laatokan pohjoispäähän. Tankilla hymyilytti, 95 oktaaninen maksoi aika lähelle 0,5€ litra. 

Laatokan pohjoispäässä tietyöt jatkuivat mutta eivät merkittävästi hidastaneet matkantekoa. Tie oli mutkaista ja kumpuilevaa, ihan kelpo ajotie kun päällyste saadaan kuntoon. Tuuli puhalsi aika kovaa ja lämpötila oli vain hivenen yli 10 astetta. 

Kohdissa missä tie meni lähellä Laatokan rantaa näkyi monenlaisia loman vietto paikkoja. Tien penkkoja oli myös siivottu ja kymmenen metrin välein oli roska säkki pientareella odottamassa pois vientiä. Syvärin jälkeen käännyttiin pienemmälle tielle ja pysähdyttiin lukemaan karttaa. Hetken kun oltiin ihmetelty niin ensimmäinen auto pysähtyi kysymään että onko kaikki ok.Siitä tuli hyvämieli ja tunne että kyllä täällä apua saa jos jotain oikeasti sattuu.

Kartan luku tauko

Samalla varattiin hotelli Tihvinästä noin 20€ huone. Lämpötilakin oli noussut jo parinkympin paikkeille. Vähän matkaa kun oli ajettu, tie muuttui hiekkatieksi ja pehmeäksi sellaiseksi. Pyörä ui vanteita myöten hiekassa ja vauhtia oli pakko tiputtaa. Tihvinästä hotelli löytyi nopeasti ja se oli keskeisellä paikalla kaupan ja muiden liiketilojen vieressä. Respan virkailija varoitteli että tämä on vain perus hotelli ja meidän huonekin hinnat alkaen mallia. Sanoin että on sitä varmaan huonommissakin nukuttu, kyllä se meille kelpaa. Huone oli tavallinen pieni kahden hengen huone, suihku tosin oli käytävällä ja avain piti hakea respasta. Suihku huonetta ei aluksi meinannut löytyä kun sen ovi ei mitenkään siivouskomerosta eronnut. 

Pyörät näkyi huoneen ikkunasta mutta koska oltiin vilkkaan kadun varrella ajateltiin käydä kysymässä olisiko mitään muuta mahdollisuutta pysäköidä pyöriä vähemmän näkyvälle paikalle. 

Tihvinä

Respan nainen viittilöi ja ymmärsimme että sisäpihalla olisi toinen parkkipaikka ja ajaa sinne pitäisi jostain korttelin toiselta kulmalta. Porttikongi löytyi ja pieni ruutu jonka liikennemerkki kertoi sen kuuluvan hotellin asiakkaille. Kun pyöriä käänneltiin ruudussa tuli joku heppu sanomaan että ei tähän voi ajaa. Yritin selittää että respasta neuvottiin tähän ja merkkikin kertoo paikan olevan hotellin asiakkaille. Heppu hävisi mutta tuli hetken kuluttua uudelleen ja käski siirtää pyörät ruudun toiseen laitaan jotta ne näkyisivät valvontakamerassa. Näin tehtiin ja lähdettiin tutustumaan lähistöön.

Pyörät parkissa, siinä väärässä

Mitään kovin ihmeellistä ei kyliltä löytynyt. Ruokaa ja juomaa kuitenkin.

Star of glory

Baari

 Kun tulimme takaisin hotellille totesi respan nainen että "problem with The bike", kauhu skenaariot pyöri jo mielessä mutta sitten alkoi hahmottumaan että pyörät pitäisi siirtää vartioituun parkkiin joka olisi sisäpihan toisella laidalla ja tämä oli ollut alunperinkin tarkoitus mutta kieli muurin takia ei oltu sitä ymmärretty. Joku hotellin työntekijä lähti vielä näyttämään paikan. Parkki maksoi muutaman euron ja oli miehitetty koko yön. Sitten olikin aika kääriytyä hotellin värikkäisiin lakanoihin.

Kesäreissu 2019 3.6.2019 1. päivä

Venäjälle menosta oli puhuttu jo useampana kesänä mutta muun muassa paperi juttujen takia reissu oli aina jäänyt. Nyt päätös tehtiin kuitenkin jo keväällä ja homma aloitettiin viisumien hakemisella ja tutustumalla raja muodollisuuksiin.

 Kun viisumit oli taskussa lyötiin lähtöpäivä lukkoon ja sovittiin että rajan yli mentäisiin Niiralasta. Pyörä oli jo lähtökunnossa mutta muutamia pikku juttuja piti vielä hoitaa. Navigaattoriin latasin OSM kartan, varaosa puoli oli muuten kunnossa mutta varuiksi ostin jännitteen säätimen mukaan. Sitten piti selvittää kaskon voimassa olo ja se ei ollutkaan ihan helppo rasti. Ja selvityksen tuloksena vakuutus yhtiö vaihtui IFfiin, syystä että se näytti olevan ainut joka todellisuudessa jotain korvaa ilman kummallisia ehtoja. Kaverin kanssa oli sovittu että tapaamme jossain Joensuun lähistöllä ja siitä jatketaan sitten rajalle. Lähtöä edeltävänä iltana tuli kaverilta viesti että navigaattori on sökönä ja uusi pitäs aamulla vielä hommata. No se löytyi Jyväskylästä ja asennuksen jälkeen lähdettiin matkaan.


Lämpötila oli alle 13 ja aurinkokaan ei paistanut niin ajokamat sai olla päällä kaikki mitä mukana oli. Jossain Kuopion ja Joensuun välissä aurinko kuitenkin näytäytyi ja lämpötila alkoi kohota. Joensuun tienoilla piti käydä tankilla ja haukkaamassa hamppari koska oli vaarana ettei sellaista hetkeen saisi.

Tauko ennen Joensuuta.

Ennen rajaa pysähdyttiin suljetun huoltoaseman pihaan  setvimään papereita nyssäköistä jotta ne olisi saatavilla kun koppalakki niitä kyselee. Autoja meni ohi vain muutamia ja se lupaili ruuhkatonta rajan ylitystä. Huoltoaseman pihasta oli Suomen rajatarkastukseen enään muutama satametriä ja muita ei jonossa ollut. Pyörät parkkiin puomille ja koppiin näyttämään passeja ja rekisteri otetta. Raja virkailija kyseli reissun pituutta ja arvelin noin viikon viihtyväni. Virkailija toivotteli hyvää reissua. Vähän matkan päässä Venäjän raja-asema jo näkyikin. Jonoa ei juurikaan ollut, muutamia autoja. Vasemmalla oli linja-autot ja henkilöautot kolmessa eri jonossa. Siinä kun arvottiin että onko esim. Yksi jono Venäjän kansalaisille niin vanhempi suomalainen herra tuli juttelemaan ja kyseli onko kaikki selvää ja paperit täytettynä. Kun kysyimme että miltä kopilta migraatio kortin saa niin hän sanoi että odottakaa hetki ja takaisin tullessaan löi migraatio kortit käteen. Kiittelimme kovasti ja täytimme ne. Seuraavaksi ekalle kopille passin ja migraatiokortin kanssa. Takaisin sai passin ja migraatio kortin  toisen osan leimattuna. Seuraavalle kopille näyttämään rekisteri otetta ja valmiiksi täytettyä pyörän väliaikaista tuonti lomaketta. Muutama heppu oli jonossa ennen mutta vajaassa tunnissa tuli oma vuoro. Virkailija tutki papereita ja teki niihin merkintöjä ja lopulta antoi kaikki paperit takaisin ja lisäksi muutaman uuden täytettäväksi ja viittoi menemään täyttämään niitä viereiseen rakennukseen. Papereita hetken ihmeteltyä tajusin että uusi paperi oli niin sanottu uuden pyörän lomake joka täytetään jos kyseinen pyörä ei aikaisemmin ole Venäjällä käynyt. Lapussa kysyttiin myös poistumis rajapaikkaa. Kun laput oli täytetty,  kopille uudestaan jonoon. Jonoa oli jo kertynyt ja näytti että luukulla oli joku jolla oli tullattavana auto. Lopulta oma vuoro tuli ja väliaikainen pyörän tuonti lappu tuli leimattuna takaisin. Sitten vielä pyörän luokse seisomaan ja odottamaan tulli tarkistusta. Perälaukku piti avata mutta muuten homma kävi joutuin. Sitten lyhyt ajo puomille ja vielä passin näyttö. Sen jälkeen suunta kohta Sortavalaa. Liikennettä ei juurikaan ollut mutta pieniä tietöitä oli vähän väliä mutta valoissa pystyi ajamaan aina keulille. nopeus piti yrittää pitää sallituissa rajoissa. Usein ratsia on heti rajan jälkeen.

Lähtöpäivänä puukattu hotelli Sortavala löytyi nopeasti pääkadun varrelta. Pyörät parkkiin ja nyssäköitten purku. Hotellin virkailija käski siirtää pyörät ruudun perälle ja kantoi rautaisen portin estämään ruutuun muilta ajamisen. Nopea suihku, siviilit päälle ja alakerran ravintolaan oluelle. Seuraavaksi pyörähdys kylillä josta löytyi mm. mielenkiintoisen historian omaava runonlaulajan patsas. Muutama paikallinen prätkä heppukin tavattiin. Ilta alkoi kääntyä yöhön ja oli jo aika mennä nukkumaan.

Pyörät hotellin parkissa.

Paikallisia prätkiä.

Church of St. Nicholas